Hyvän mielen agilityä

Viime sunnuntaina, 19.10. käytiin Taavin kanssa starttaamassa pari rataa Kotkan koiraystäväin seuran agilikisoissa. Taavin kanssa ei tulostavotteita tai stressiä muutenkaan ole, kunhan käydään humputtelemassa hyvän mielen agilityä aina silloin tällöin. Sen kanssa on viimeksi treenattu pari vuotta sitten, mutta siitä huolimatta uskallan väittää, ettei koira ole koskaan ollut niin kiva mitä se on tämän vuoden kisoissa ollut. Jo aikoja sitten tuli huomattua, että aktiivinen, viikottainen treenaaminen ja kisaaminen samanaikaisesti ei sovi sille, vaan kaikki into kuolee. Onneksi on joskus tehty pohjat lajiin hyvin (kiitos kaikki kouluttajat!), nyt voidaan vaan humputella omaksi iloksi aina silloin tällöin.

Mie en ole niin vannoutunut blogin päivittäjä vielä, että olisin muistanut ratapiirroksista kuvia ottaa.
Ekana meillä oli hyppyrata, joka oli muutamaa ansakohtaa lukuunottamatta ihan simppeli. Taavi otti kolmos riman alas ja voin ottaa pudotuksen ihan omaan piikkiin. Käännätin jyrkästi ja sen lisäksi vaihdoin ohjausta riman päällä, jonka sitten otti takajaloillaan alas. Radalta päästiin melkein ihanneaikaankin, yliaikaa ainoastaan +0,65 + vitonen rimasta. Oltiin lopputuloksissa sijalla viisi.
Tokana ratana oli agiliytrata, miusta varsin ok rata paria ansakohtaa lukuunottamatta. Olin aika varma, että Taavi lankeaa alun A-este ansaan, mutta se yllätti ja kuunteli hyvin ohjausta. Tälläkin radalla yksi rima alas ja reilu pari sekkaa ihanneaikaa, lopputuloksena 7,25 ja kolmos paikka palkintopallilta. Taavi on tasavarma tuloksentekijä, palkinnot per kisat ;)

Kepit takkusi jostain syystä paljon enemmän kuin missään pitkään aikaan, aikaa turhautu niillä ihan roimasti ja mitään rytmiä muistuttavaakaan ei löytynyt. Kepeistä huolimatta ohjaajalla ja koiralla taisi olla ihan hauskaa, joten ei yksistä kepeistä niin väliä. Sit joskus, kun saa tuon juniorin tuolta treeneihin ja kisoihin, niin pitäisi vaan muistaa senkin kanssa hauskapito ja rentous. Jos joskus rupean nostamaan turhia tulospaineita itselleni niin tiputtakaa miut takaisin maanpinnalle ja laittakaa radalle Taavin kanssa... ;D

Ensimmäinen kuva on kesältä 2012 Mikkelistä ja siitä kiitos Anne Lind!
Toinen kuva on Lappeenrannan vuoden 2011 agirodusta - Taavin kanssa viimeinen 1lk luva ja nousu kakkosiin, ensimmäinen (ja ainut ;D) kakkosten luva sekä starttaaminen avointen sm-kilpailuiden finaalissa. Oli muuten aurinkoinen viikonloppu ja joku taisi hieman palaakkin... ;) Kuvasta kiitos Miira Ikonen.

Lokakuuta kuvina

Lenkkeilyn riemua...

Riemuidiootit pellolla ! 

Tästä staffikaksikosta on tullut hyvää pataa
meien lauman kanssa :)

Muorikoira mustavalkoinen <3 

... ja vakavampaa pönötystä.

(c) Emmi S.

(c) Emmi S.

(c) Emmi S.

Allekirjoittanut ja mustavalkoiset.
(c) Emmi S.

(c) Emmi S.

Mustaa ja valkoista.
(c) Emmi S.

Kuka hävitti kokonaisen vuoden?

Tiesin kyllä, että edellisestä tekstistä on ikuisuus, mutta en olisi ikinä arvannut että siitä on yli vuosi ! Oho ja hups. Ei kai auta, kuin tehdä pika päivitys mitä vuodessa on tapahtunut ja yrittää sen jälkeen palata jonkinlaiseen ruotuun blogin suhteen. 

Vuoteen on mahtunut monta reissua ja seikkailua, muutto Lahdesta Kotkaan sekä lauman kasvaminen yhdellä mustavalkoisella. 

Lauma kasvoi menneen vuoden aikana kuin vahingossa yhdellä Itävallan ihmeellä, bordercollie neiti "Tyynellä" (Darcey of Clover Meadow). Tyyne on nyt 13kk vanha, kaunis nuori bordercollie neiti joka on aloittanut näyttelyuransa hienoilla tuloksilla - 4xROP, 2x sert suomesta 2x viron juniorisert, sen lisäksi sillä on usempi vara-sert ja se on ollut jokaisessa näyttelyssä tuomarin mielestä erinomainen. Näyttelyiden lisäksi sen kanssa on aloitettu tottistelemaan (Kiitos Emmi the personal trainer !) ja jälkimettäkin on tullut tutuksi. Agilitystä on tarkoitus tehdä päälaji meille, mutta josko jotain tuloksia saataisiin aikaiseksi myös pk-puolelta. 

Tyyne Porvoon kansallisessa koiranäyttelyssä juuri vuoden ikäisenä 13.9.2014
JUN ERI1 SA ROP-junior PN1 SERT ROP. Kuvan (c) Dina Johansson.

Vuoden aikana on keretty kiertä monta näyttelyä myös muiden koirien kanssa. Viime vuoden lopulla tehtiin reissu Viroon, Tarttoon josta Novalle ei mainittavia tuloksia, mutta Turo oli toisena päivänä ROP kera CACIBIN ja SERT:in.
Pääsiäisenä Lappeenrannan perinteinen näyttely oli Imatralla, varsin mukavissa tiloissa jalkapallohallissa. Tuo Lappeenrannan näyttely on miulle aina se "koti" näyttely, oli se sitten missä vaan ja oli oma koti sitten missä päin maata tahansa. Tänä vuonna myös tulokset olivat enemmän kuin mieluisia, sillä Turo sai sieltä viimeisen SERT:insä ja siitä tuli FI & EE MVA ! :) Tyyne oli pyörähtämässä samassa näyttelyssä pentuluokassa ja olikin ROP-pentu ja Nova oli tuolla PN2 vara-CACIBIN kera. 

Turo,  Lappeenranta KV 19.4.2014
KÄY ERI1 SA PU2 SERT vara- Cacib -> FI & EE MVA ! 

Tuoreen valion vierellä oli helppo hymyillä! :) (c) Pilvi U.

Toukokuussa käytiin isommalla porukalla näyttelureissu Liettuassa, jossa oli Moletaissa kolme kansainvälistä näyttelyä. Miulla oli matkassa mukana Turo ja Nova, jotka ottivat molemmat yhdet luokkasertit sekä yhdet vara-cacibit. Nova kävi Liettuassa kavereiden matkassa myös elokuussa, tällöinkin tuloksena luokkaserti. 

Kesäkuussa oli Kotkassa näyttely, se oli Tyynen ensimmäinen juniori luokan esiintyminen ollen ERI2. Turo sai Kotkasta ensimmäisen oikean Suomen CACIBin - puolet enää puuttuisi ;) ! 

Turo Kotkassa. 

Taavi keväällä 2014.

 Taavin kanssa ollaan palattu agilityn pariin taktiikalla "lahjattomat treenaa." Kevään ja syksyn aikana on käyty nyt muutamat kisat ja tulostaso on ollut varsin varma - vähintään yhdet palkinnot kotiin viemisiksi, pienellä yliajalla. Taavin kanssa on ollut nyt varsin hauska harrastaa, se on ollut radoilla suhteellisen hyvin kuulolla ja mitä parasta, se on tehnyt töitä todella isolla motivaaliolla ja sillä on ollut radoilla ihan super hauskaa ! Joskus on tehty siis jotain oikein, kun monen vuoden treenaamattoman vuoden jälkeen koira kulkee paremmin kuin koskaan. Myö jatketaan tällä taktiikalla etiäppäin niin kauan, kun se on molemmille mieluisaa. Keskitytään ton juniorin kanssa sitten hiulaamiseen ja vääntämiseen, myö vaa Taavin kaa harrastellaan just sillo, ku siltä sattuu tuntumaan :).

Syyskuussa 2014 käytiin pienellä retkellä Repovedellä,
Taavi taukopaikalla. 

Repoveden reissulta, Taavi, Nova & Tyyne. 

Viime talvena päästiin kerran rekeilemäänkin !
Pätevä sekavaljakko, keulilla Naava ja Verna, pyöräparissa Hilma ja Nova. 

Viime talven rekeilyjä, ukot keulilla ja akat perässä - Turo & Sisu, Naava & Verna. 

Koirien uusiin ystäviin kuuluu vauhikas staffi-kaksikko

Kaksjalkaisen uusi tuttavuus Hamina KV:sta, Kishu "Rambo".

Muori mustavalkoinen erikoisnäyttelyssä kesällä 2014 hienosti isossa luokassa ERI4 ! :)

Vanhan tuttavuuden, göötti Fannyn kanssa käytiin Kotkassa pyörähtämässä kehässä
 ja hakemassa eka SERT & CACIB kotin viemisiksi :)

Sekalainen seurakunta lenkillä keväällä 2014 -
Tyyne, Taavi, Verna, Sisu, Tinka, Ilona, Naava, Nova.

Lenkkimeininkejä keväältä -
Naava, Tyyne, Nova, Taavi, Verna & Tinka.

Nova valmistautuu missikisoihin! 

Tekevälle sattuu... !

Lukeminen omalla vastuulla! Allekirjoittanut koittaa vältellä ankeaan sadekeliin lenkille lähtöä ja päätti kirjoittaa vuosien varrella sattuneista kommelluksista muutaman ylös.

Autoillessa voi sattua ja tapahtua...

* Kauniina kesäpäivänä, reipasta satasen vauhtia maantiellä ajaessa on varsin ikävä huomata, että auton tuulilasissa on ampiainen. Ja näin pahan pörriäiskammon omaavana on vielä ikävämpää huomata, että se ampiainen on muuten sisäpuolella ikkunaa. Ei muuta kun auto ripeästi tienlaitaan parkkiin ja itse autosta ulos. Pelkääjän ovi auki ja takakonttiin nojailua välillä tarkastaen, onko se pörriäinen poistunut jo paikalta. Tovin autoon nojailun jälkeen pysähtyy perään arviolta nelikymppinen herrasmies joka noustuaan autosta tiedustelee, onko miulla joku ongelma ja voisiko hän olla avuksi. Reippaasti vastaan, että onhan miula pienoinen pulma ja kerron, kuinka tuo viheliäinen otus hidastaa matkantekoa. Mies luo epäuskoisen katseen vuorotellen miuhun ja ampiaiseen, tappaa ampiaisen, heittää raadon ulos ja toivottaa hyvin huvittuneena mukavaa päivänjatkoa.

* Urhea kulkupelini oli parin vuoden ajan punainen fiat, jonka rekisterinumerokin oli kuin miulle tehty "HIH-***". Tuo urhea punainen starttasi säällä kuin säällä, sillä sitä ei lannistaneet edes kolmenkymmenen asteen pakkaset. Yhden ainoan kerran tuo kulkine sai minut luettelemaan litannian niitä sanoja, mitkä eivät ole soveliaita lasten korville. Kaikessa rauhassa ajelin taajama-alueella 60km/h vauhtia ja olin juuri aikeissa ruveta hiljentämään risteykseen, kun tapahtui jotain mystistä. Kierrokset hyppäsi niin tappiin, kun kierrokset vaan voi pienessä autossa hypätä, auto nykäisi eteenpäin ja meteli oli kova. Sammutin auton tien sivuun ja totesin, et nyt ei voi auto hyvin. Konsultaatio puhelu iskälle, jossa kerroin että auto ei voi hyvin ja missä oon. Kohta tulikin pari isän työkaveria paikalle ja konepellin avattuaan eivät olleet uskoa silmiään. Moottori oli tippunut. Ja siis aivan kirjaimellisesti, moottori oli tippunut ja roikkui hyyyvin lähellä maanpintaan ainoastaan kaasuvaijerin varassa. Tuon ei kuulemma pitäisi olla millään lailla mahdollista, mutta niin vain kävi.

* Kun koskaanhan en ole kuullut, että autopesuun ajaessa täytyy autosta irroittaa antenni, niin päätin ihan vaan kokeilun vuoksi jättää sen paikalleen ja katsoa kuinka käy. (Tähän väliin toimituksen huomio, itsehän olen työskennellyt yli kaksivuotta huoltoasemalla ja myynyt niitä pesuja miettien aina välillä, kuka urpo unohtaa ottaa antennin pesun ajaksi pois. Tähän väliin on myös hyvä kertoa, että tämän kertainen antenni ei ole ensimmäinen, minkä olen saatellut samalla tavalla paremmille antennusmaille.) Kuten joku jo ehkä arvasi, hyvinhän ei siinä käynyt ja sain kerätä pesuhallin lattialta antennin rippeet. 
 Heti en ehtinyt uutta antenni ostamaan, vaan se siirtyi ja siirtyi. Vihdoin ajattelin edistää asiaa ja kurvasin kauppareissulla bilteman pihaan. Keräsin reippaana vanhan antennin rippeet autosta ja marssin sisälle. Kerroin myyjälle, että tartten tälläisen uuden ja sellaisenhan sain. Maksoin ja menin autolle, aikeissa kiinnittää uusi antenni heti paikoilteen. Avasin oven ja nousin seisomaan oven reunalle, koska eihän tälläinen persjalkanen muuten oikein yletä. Yllätys oli aikamoinen kun tajusin, et perkele siellähän on ehjä antenni paikallaan. Iskä oli selkeesti hoitanu asian. Jonkin tovin joutu itekseen nauramaan juuri ostamani antenni käsissä tuijottaen sitä, mikä sielä katolla oli jo. Siinä sit keräsin uuden antennin ja kävelin takas kauppaan, sain palautettua antennin ja naurut päälle kun kerroin, että siellä katolla nököttikin ehjä antenni.

 Kun se härkäsammakko vaan karkaa suusta...

* "Kasvaako kaali puussa?"
* "Onko munatoti pensas?"
* "Joo, kyllä täältä glögiä saa ja pipariakin, jos sitä mieli tekee."
* "Mitä, eiks munakoiso ookkaan lehmän sisäelin?!?"
* "No, en osaa puhaltaa mut osaan mie imeä!"
* "Poronmätimoussea"
* "I my Juuli"

Nyt on pakko lähteä sateesta huolimatta koirien kanssa ulos. Joskus jos inspiraatio iskee, saatan vaikka jatkaa koottujen kömmähdysten ja lausahdusten kirjoittamista.

Porvoo KR

Kesän 2013 ulkonäyttelyt paketoitiin kasaan aurinkoisessa säässä Porvoossa 14.-15.9. Kelit suosi & seura oli hyvää - niin kuin koko kesän ajan.
Lauantaina oli Novan kehä ja siihen ei ollut todellakaan minkäänlaisia odotuksia Rouvan ollessa niin kalju, kuin karvallinen koira voi vaan olla. Kehää seuratessa oli jo todettu, että Ruotsalainen tuomarimme on todella tiukka ja oikein ootettiin jo, että Novan yli vuoden kestänyt "erinomainen" putki katkeaa nyt. Taas kerran, aivan turhaan aliarvioitiin Rouva Loistavaa, sillä eihän tuo putki vielä mihinkään katkennut, sitä siis edelleen odotellessa.

Nova VAL ERI1 SA PN2, tuomarina Birgitta Svarstad Ruotsista
"Valioluokan korkealaatuinen narttu, joka tänään esitetään lyhyt karvaisena. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvin kulmautunut. Hyvin kannettu häntä."

Tuomari nauroi ihan ääneen, kun ensimmäisen kerran koski koiraan ja totesi sen olevan "very naked" ja silti arvostelu alkaa varsin mukavasti. Kilpailuluokan jälkeen tuomari kehui ääneen Novaa, kuinka se on täydellinen ja liikkuu upeasti sekä kertoi, kuinka hän haluaa nähdä tämän koiran vielä joskus täydessä
turkissa. Rouvo Loistava on vaan aikamoinen paketti, karvoilla sekä ilman ! <3

Lauantai-iltana vähän sammaripyykkiä Muhniemellä ja sunnuntaina taasen kohti näyttelypaikkaa. Turolla alkoi tästä näyttelystä se viimeisen sertin "metsästys". Innolla jäämme seuraamaan, kauan tämä jahti jatkuu.
Sammareilla oli suomalainen tuomari, herra joka ei ole ennen ainakaan suomessa sammareita arvostellut. Tuomarin linja ei tainnut oikein aueta kenellekkään kehän laidalla, sen verta erityyppisiä koiria se sijoitti. Turo ei osunnut siihen olemattomaan linjaan mitenkään päin. Sen arvostelu olikin kuin vanhan auton katsastuslista, missä lukee isoin kirjaimin "hylätty".

Turo KÄY EH1, tuomarina Jouko Leiviskä
"Pienehkö uros, jolla voisi olla pidempi kaula. Voisi olla paremmin kulmautunut sekä edestä että takaa. Otsapenger voisi olla selvempi. Hieman lyhyt kuono-osa, samoin alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hyvä hännän kiinnitys. Ei täydessä turkissa. Liikkeet voisi olla tehokkaammat. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti."

Porvoon myötä laitettiin teltta ja ulkonäyttely vermeet talviteloille ja jatketaan sisänäyttelyiden parissa Tuuloksen ryhmiksessä parin viikon kuluttua.

Kuvasta kiitos Pilvi !

"... kun hellohame heilahtaa ja vanha foxi soi..."

Pari kuvaa kaksjalkaisesta ja karvakorvista ! Kiitos Pilvi!

Pari mätsäriä & pari jumista akkaa

Viime viikkoihin on taas mahtunut kaikenmoista puuhaa. Miun kesäkin on töiden osalta laitettu pakettiin, päättäjäiset juhlittu ja laiva paketoitu talvikuntoon. Rankka, antoisa mutta silti aivan huippu kesä tuli seilattua Viipuriin ja takaisin. Kesästä kiitos niin loistaville työkavereille mutta ennen kaikkea koirien kanssa jeesanneille, ilman teitä en olisi saanut elää kesää kanavarallissa !

8.9 käytiin Hilman kanssa mätsärissä Lappeenrannassa, jossa oli samalla showhau kiertua ja niiden kuvaukset. Hilma kävi kuvattavanakin, mutta valkoinen koira valkoisella taustalla ei näytä ainakaan noissa kuvissa oikein miltään, niin jätän ne kokonaan julkaisematta. Hairahduin ilmottamaan Hilman Tuuloksen ryhmikseen Lokakuun alkuun, joten vähän sitäkin silmällä pitäen piti mätsäröidä sen kanssa. Tuloksissa ei tälläkään kertaa hurraamista, sinisen se taisi saada eikä sijoitusta. Esiintyi ihan ok, liikkui kivasti mutta seisotuksissa malttamaton. Ja tuo miusta tuntuva ikuinen oikean takajalan ongelma on edelleen. Muuten siis seisoo kivasti, mutta sen siirtää aina jossain vaiheessa eteen, täytyy pitää teho näyttelytreenit ennen ryhmistä tuon kanssa.

Mätsärin jälkeisellä viikolla ajelinkin taas vaihteen vuoksi pientä etelä-suomi road trippiä ja kävin kaappaamassa Pilvin ja sen luona "evakossa" olleen Novan kyytiin ja suunnattiin Metsäkylään hervottomaan nais- ja bordercollie seuraan. Suunniteltiin hieman Marraskuun reissua sekä tiedossa oli, että Nova hierotaan läpi. Metsäkylässä olikin paremman palvelun paikka ja koiran lisäksi hierottavaksi joutui allekirjoittanutkin. Molemmat, sekä akka että koira olivat jumissa, kaksilahkeinen vielä vähän enemmän. Hyvin Novan jumit lähti aukenemaan ja käyrästä banaanista suoristui bordercollie. Nyt on seuraava hieronta kerta taas jo sovittuna, niin koiralle kuin akallekkin - himskatin kätevää, kun samalla kertaa saa molemmat hoidettua ;).

12.9 oli vuorossa mätsäri Kotkassa. Otettiin se Pilvin kanssa suunnaksi ja aloiteltiin siitä pitkän, koiramaisen viikonlopun vietto. Neljä elukkaa pääsi mein kanssa missikarkeloihin, mie otin matkaan Turon & Novan ja Pilvi valkkasi laumasta mukaan Vernan & Fannyn, joka oli miun matkassa viikonlopun näyttelyitä silmällä pitäen.
Nova esiintyi varsin Novamaisesti eli erittäin hyvin ja sai punaisen nauhan. Punaisissa ei sitten sille sijoitusta. Turo esiintyi myöskin varsin kivasti, ja tuomarin pohtiessa ääneen vaikeaa valintaa nauhakeh
ässä niin totesin, että voidaan ottaa sininen, niin miulla ei ole montaa koiraa samassa kehässä. Turo jatkoi sinisten kehässä varmaa esiintymistään ja olikin SIN1. Bis-kehän alku meni hieman sähläykseksi, kun jotkut viisaina leikityttivät valkoisiapaimenkoiria irrallaan ihan kehän laidalla ja koirien leikin yltyessä niiden juoksuralli tuli lähes kehään asti... Turo kokosi itsensä hienosti holtittoman häiriön poistuttua takanta ja oli loppujen lopuksi bis2 ! Bis1 oli hieno alaskanmalamuutti, joten oikeaan roturyhmään meni voittokin!
Pilvin handlaamista molemmille punai
set, mut kumpikaan ei palkinnoille tällä kertaa yltäneet. 


Kuvista kiitos kenelle muullekkaan kuin Pilville !