Lenkki Haukvuoren laavulle on vallan sopivan mittainen, joten sinne suunnattiin taas tiistaina koirien kera. Tällä kertaa matkaseurana Elina ja kolme kappaletta shelttejä.
Polut oli kuivunut edellisen reissun jälkeen huomattavasti, mutta muutama aurinkoinen päivä ei olisi märemmille kohdille pahitteeksi. Hilma rellesti tapansa mukaan jokaisen ojan ja lätäkön läpi, välillä sitä niin toivoisi, että siinä asuisi edes pieni hienohelma, mutta ei niin ei.
Haukvuoren laavu sijaitsee korkealla kalliolla ja siitä lähtee jyrkkä kalliopudotus alas. No Hilma päätti aiheuttaa varsinkin Elinalle "hieman" sydämmentykytyksiä taiteilemalla seinämää pitkin alas, tehden pienen tutkimusretken sielä ja kiiveten takaisin ylös... Mie en enään edes säikähdä noita sen tempauksia, sen kanssa kun on elänyt reilut kaksi vuotta, niin näköjään sitä tottuu kaikkeen... Mutta kieltämättä silti se voisi välillä hieman edes käyttää niitä pieniä herneitä sielä pääkopassaan, aina ei tarvitsisi painattaa täysiä sinne suuntaan minne nenä näyttää.
Kuvien (c) Elina Kylliänen - Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti