Lauantaiaamun lenkkeilyyn tulee äkkiä eloa, kun Neiti H kantaa maailman suurin sammarinhymy huulillaan omistajalle sorsan.. Oltiin lähössä Taavin kanssa kisohin lauantaina joten kävin Hilman kanssa pidemmän aamulenkin kahdestaan. Pidin tuttuun tapaan H:ta tuola rannan metikössä irti ja se viiletti tapansa mukaan vedenrajassa puljaamassa ja kahlaamassa. Rauhallisen aamun hiljaisuuden rikko mieletön haukkuminen ja linnun kvaakkuminen ja metelin jälkeen tuli pahaenteisesti hiljaista, eikä koiraa näkynyt kutsuista huolimatta. Varmaan viiden minuutin jälkeen suvaitsi neiti saapua esiin ja tuoda omistajalle ihastuttavan yllätyksen - sorsan. Kyllä, miun samojedi toi miulle sorsan, en tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa... Sorsa parka. Ja Hilma jatkoi metsästys linjaa eilen päästäisellä, mitähän seuraavaksi?
Sunnuntaina 6.5 tein todellisen pikalähdön match showhun Savitaipaleelle, kun onnistuin lahjakkaasti nukkumaan aamulla pommiin. Miula oli pelkästään Hilma mukana, sekä matkaseurana Veera ja kelpie Doni. Todella outoa olla mätsärissä ja vain yksi esitettävä matkassa, tälläistä ihmettä ei varmaan ainakaan kahteen vuoteen ole nähty. Hilma esiintyi suht ok, pitäisi treenailla näyttelyjuttuja hieman useemmin kun vaan mätsäreissä ja näyttelyissä... Hilmalle punainen nauha ja punaisten kehässä neljänsiä :).
Turo oli myös sunnuntaina mätsäröimässä Pilvin kanssa, kylläkin Kouvolan seudulla. Turolle punainen nauha, muttei sijoitusta punaisten kehässä. Maalaisjuntti oli kuulemma käyttäytynyt oikein edukseen! :)
Kevät saa ihmiset ja eläimet tekemään outoja asioita ja niin myös miut. Mie oon nyt useamman kerran (vähintään joka toinen päivä) treenannut molempien koirien kanssa TOKOA. Siis minä olen treenannut tokoa, aika kummallista sanoisinko. Oon ääneen uhonnut, että syksyllä viimeistään starttaan molemmilla alokkaan kokeen - katotaan kuin meidän käy. Taavin kanssa ollaan koitettu pääosin treenata seuraamista hyvin pieninä pätkinä, että vire säilyisi. Hilman kanssa keskitytty perusasentoon ja pieniin seuraamispätkiin. Perusasennot on hyvinkin vinoja ja seuraamisessa lähtee hyppimään... Pitkä ja kivinen tie edessä, mutta myöhän vielä startataan tokoa, vannon sen! Helpommaksi yhtälöä ei tee se, ettei minulla ole kunnon ajatusta tokon treenamisesta, joten kavereiden avut ja vinkit ovat enemmän kuin tarpeen!
Löytyyköhän mistään enää yhtään huonoryhtisempää ohjaajaa kuin tämä?
Hilman misseily kuva Veera Kiuru & molempien tokoilukuvat Suvi Salonen - Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti